Minun tarinani
Kun maailma muuttuu – arjen on kestettävä.
Mikkelissä aikuisuuteen asti elänyt, Kouvolaan yli puolet elämästään juurtunut sairaanhoitaja ja kahden kauden kansanedustaja.
Uskon, että politiikassa tärkeintä on muistaa, miksi päätöksiä tehdään.
Niitä ei tehdä papereita, organisaatioita tai järjestelmiä varten.
Niitä tehdään ihmisiä varten.
Minulle politiikka on ennen kaikkea vastuunkantoa. Halua puuttua epäkohtiin, puolustaa niitä, joiden ääni ei muuten kuulu, ja yrittää tehdä asioita vähän paremmin.
Ehkä se kertoo jotain myös minusta ihmisenä.
Olen hoivaava ja välittävä. Huomaan helposti, jos toisella ei ole kaikki hyvin. Samaan aikaan minussa on aina ollut periksiantamattomuutta. Jos koen jonkin asian vääräksi, en ole koskaan osannut vain kohauttaa olkapäitäni ja kävellä ohi.
Sairaanhoitajana opin, mitä vastuu tarkoittaa
Minusta ei alun perin pitänyt tulla poliitikkoa.
Opiskelin sairaanhoitajaksi ja työskentelin muun muassa päivystyksessä. Siellä kohtasin ihmisiä heidän elämänsä vaikeimmissa hetkissä. Näin syntymää, sairautta, pelkoa, kipua ja kuolemaa.
Opin, että kaikkea ei voi korjata.
Mutta aina voi tehdä jotain.
Voi kuunnella.
Voi auttaa.
Voi tehdä päätöksen.
Voi pitää toisen puolta.
Nämä opit ovat kulkeneet mukanani myös politiikkaan.
Sairaanhoitajan työ opetti minulle myös sen, että päätösten pitää toimia käytännössä. Ihmisen elämässä ei auta hienokaan suunnitelma, jos apua ei saa silloin, kun sitä tarvitsee.
Kahden kauden kokemus on tässä ajassa vahvuus
Politiikkaan lähdin sairaalan kautta. Olin sairaanhoitajana ja Tehyn luottamusmiehenä tottunut siihen, että asioista pitää pystyä puhumaan suoraan.
Jos jokin ei toimi, se pitää sanoa.
Jos joku jää jalkoihin, pitää puuttua.
Jos päätös on huono, sitä pitää uskaltaa kritisoida.
Vuonna 2017 minut valittiin Kouvolan kaupunginvaltuustoon. Kaksi vuotta myöhemmin sain elämäni suurimman poliittisen luottamuksen, kun minut valittiin kansanedustajaksi.
Nyt olen toiminut eduskunnassa kaksi kautta.
Tässä ajassa kokemus on valttia.
Olen saanut nähdä läheltä koronakriisin, Venäjän hyökkäyssodan alkamisen ja Suomen turvallisuusympäristön valtavan muutoksen.
Tänään työskentelen puolustus- ja hallintovaliokunnissa, joissa käsitellään muun muassa Suomen puolustusta, sisäistä turvallisuutta, pelastustoimea, viranomaisten toimintakykyä ja yhteiskunnan varautumista.
Tiedän, että kokemus ja osaaminen kulkevat käsi kädessä – niin sairaanhoitajana kuin kansanedustajana.
Haluan jatkaa työtä turvallisen Suomen, toimivan yhteiskunnan ja vahvan Kaakkois-Suomen puolesta.
Turvallisuus alkaa ihmisen arjesta
Turvallisuus on tämän ajan tärkeimpiä kysymyksiä.
Mutta minulle turvallisuus ei tarkoita vain aseita, rajoja tai puolustusvoimia.
Turvallisuus on sitä, että lapsi voi mennä kouluun turvallisin mielin.
Sitä, että sairastuessa saa hoitoa.
Sitä, että vanhus saa tarvitsemansa palvelut.
Sitä, että sairaanhoitaja pääsee turvallisesti töihin ja että töitä on myös tulevaisuudessa.
Sitä, että pelastustoimi toimii, kun koti palaa tai ihminen joutuu onnettomuuteen.
Sitä, että yhteiskunta kestää kriisin ja ihmiset tietävät, mistä apua saa.
Ja sitä, että Suomi pystyy puolustamaan itseään.
Minulle nämä eivät ole erillisiä asioita. Ne ovat samaa kokonaisuutta.
Ehkä juuri sairaanhoitajan taustani vuoksi katson turvallisuutta aina myös ihmisen näkökulmasta:
Mitä tapahtuu tavallisen ihmisen elämässä, jos yhteiskunta ei toimikaan?
Siksi haluan rakentaa Suomea, jossa turvallisuus, toimivat palvelut, työ ja talous tukevat toisiaan.
Kouvola on minulle koti
Muutin Kouvolaan 1990-luvun lopulla. Olin nuori ja uusi tässä kaupungissa.
En tuntenut juuri ketään. Muistan ensimmäisiä bussimatkojani Lehtomäestä keskustaan – eteläsavolainen yritti jutella vieressä istuville, eikä keskustelukumppania aina löytynyt.
Mutta päätin antaa Kouvolalle mahdollisuuden.
Nyt olen asunut täällä yli puolet elämästäni.
Kouvolasta tuli koti.
Täällä ovat kasvaneet lapseni. Täällä ovat ystäväni, työni ja elämäni.
Enkä ole lähdössä täältä mihinkään.
Siksi Kaakkois-Suomen ja Kouvolan asioiden puolustaminen on minulle erityisen tärkeää.
Itärajan läheisyys, alueen elinvoima, työpaikat, investoinnit, liikenneyhteydet ja turvallisuus eivät ole meille abstrakteja kysymyksiä. Ne näkyvät ihmisten jokapäiväisessä elämässä.
Haluan, että Kouvolalla ja koko Kaakkois-Suomella on paikka Suomen tulevaisuuden kasvussa.
Haluan puolustaa toimivia liikenneyhteyksiä, uusia investointeja ja työpaikkoja.
Ja haluan pitää huolta siitä, että laadukkaat sote-palvelut kuuluvat kaikille. Teen työtä palveluiden säilymisen ja toimivuuden eteen, kuten olen tähänkin asti tehnyt.
Minä politiikan takana
Eduskunnassa olen jämpti. Tarvittaessa kovaääninenkin.
Kotona olen paljon pehmeämpi.
Olen kahden pojan äiti, kanaemo ja pesisäiti. Rakastan hyvää ruokaa, kaunista kattausta ja sitä, että kotiin saa tulla myös lasten kavereita.
Saatan edelleen viedä teinille aamupalan sänkyyn, vaikka tiedän aivan hyvin, että hän osaisi tehdä sen itsekin.
Ehkä siinä näkyy se sama ihminen, joka aikoinaan halusi sairaanhoitajaksi.
Minulle ihmisistä huolehtiminen ei ole rooli. Se on osa minua.
Elämä on opettanut myös sen, ettei kaikkea voi hallita. Olen joutunut kokemaan läheisen menetyksen ja nähnyt sairaanhoitajana elämän mustavalkoisimmat hetket.
Siksi en halua elää elämääni sitten joskus -ajatuksella.
Haluan käyttää aikani siihen, millä on merkitystä. Olla läheisille läsnä. Rakastaa, nauraa, kannustaa pesäpallokentän laidalla vähän liian kovaa – ja tehdä työtä, jolla on merkitystä.
Mitä minä voin tehdä?
Kahden kauden jälkeen tiedän, ettei kansanedustajan työ ole helppoa. Eikä sen pidäkään olla.
Mutta tiedän myös, että tässä ajassa ei ole harjoittelun paikka.
Tarvitaan kokemusta.
Tarvitaan osaamista.
Tarvitaan yhteistyötä.
Ja ennen kaikkea tarvitaan ihmisiä, jotka ovat valmiita kantamaan vastuuta.
Kokemus ja osaaminen kulkevat käsi kädessä.