Minulle tärkeää
Turvaa arkeen
Turvallisuus kuuluu kaikille
Turvallisuus ei ole minulle vain puolustuspolitiikkaa, rajoja tai aseita. Se on ennen kaikkea tunne siitä, että omaan arkeen ja yhteiskuntaan voi luottaa – myös silloin, kun elämä yllättää tai maailma ympärillä muuttuu.
Turvallisuutta on se, että lapsi voi mennä turvallisin mielin kouluun. Sairastuessa pääsee hoitoon. Poliisi tulee, kun sitä tarvitaan, ja pelastustoimi pystyy auttamaan hädän hetkellä. Turvallisuutta on myös työ, jolla tulee toimeen, ja luottamus siihen, ettei vaikeassa elämäntilanteessa jää yksin.
Palo- ja pelastustoimi on olennainen osa tätä arjen turvaa. Sopimuspalokunnat muodostavat tärkeän osan Suomen pelastustoimen toimintakyvystä ja varmistavat avun saatavuutta erityisesti alueilla, joilla etäisyydet ovat pitkiä. Niiden merkitys ei rajoitu hälytystehtäviin: sopimuspalokunnat vahvistavat myös varautumista, paikallista turvallisuusosaamista, yhteisöllisyyttä ja tarjoavat lapsille ja nuorille arvokasta harrastustoimintaa.
Sopimuspalokuntien jatkuvuutta ja toimintaedellytyksiä on turvattava. Meillä ei ole varaa tilanteeseen, jossa säästöpäätöksillä heikennetään verkostoa, jonka varaan suuri osa Suomen arjen turvallisuudesta ja pelastustoimen valmiudesta rakentuu. Haluan pitää huolta siitä, että myös tulevaisuudessa apua on saatavilla siellä, missä ihmiset asuvat – myös taajamien ja suurten kaupunkien ulkopuolella.
Kahden kauden kansanedustajana olen nähnyt Suomen turvallisuusympäristön muuttuvan perusteellisesti. Koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota ja Suomen Nato-jäsenyys ovat osoittaneet, kuinka tärkeää on huolehtia sekä vahvasta puolustuksesta että koko yhteiskunnan kriisinkestävyydestä.
Työskentelen eduskunnan puolustus- ja hallintovaliokunnissa. Niissä pöydälläni ovat Suomen puolustus, sisäinen turvallisuus, rajaturvallisuus, poliisi, pelastustoimi, väestönsuojelu ja yhteiskunnan varautuminen.
Haluan, että Suomi pitää puolustuksestaan ja viranomaisistaan huolta. Samalla meidän on vahvistettava sitä turvallisuutta, jonka ihminen kohtaa omassa arjessaan.
Vahva Suomi pystyy puolustamaan rajojaan – ja pitämään huolta ihmisistään.
Kaakkois-Suomessa turvallisuuden muutos tuntuu erityisen konkreettisesti. Elämme itärajan tuntumassa, ja Venäjän sota sekä rajan sulkeutuminen ovat vaikuttaneet alueemme elinkeinoihin, liikenteeseen ja ihmisten tulevaisuudenuskoon. Siksi pidän tärkeänä, ettei itäistä Suomea jätetä yksin kantamaan muuttuneen turvallisuustilanteen seurauksia.
Kun maailma muuttuu – arjen on kestettävä.
Toimiva yhteiskunta
Päätöksiä, jotka toimivat ihmisen arjessa
Sairaanhoitajana opin nopeasti, ettei ihmistä auta se, että järjestelmä näyttää paperilla hyvältä. Sen pitää toimia silloin, kun ihminen tarvitsee apua. Sama pätee politiikkaan.
Haluan Suomen, jossa lääkäriin pääsee silloin, kun on sairas. Ikääntyvä ihminen saa tarvitsemansa hoivan. Lapsi saa hyvän koulutuksen riippumatta vanhempiensa lompakosta ja työntekijä voi luottaa reiluihin työelämän pelisääntöihin.
Toimivat ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat kaikille. Sairaanhoitajana tiedän, kuinka tärkeää on päästä hoitoon ajoissa. Ennaltaehkäisy ja toimivat peruspalvelut ovat paitsi inhimillisiä myös taloudellisesti järkeviä. Teen työtä palveluiden säilymisen puolesta kuten tähänkin asti.
Työn pitää kannattaa ja palkalla pitää tulla toimeen. Suomen pitää myös tarjota ihmiselle mahdollisuus kouluttautua ja päivittää osaamistaan elämän eri vaiheissa.
Myös talous kuuluu tähän kokonaisuuteen. Hyvinvointivaltiota ei pystytä ylläpitämään ilman työtä, yrityksiä ja talouskasvua. Suomi tarvitsee investointeja, osaamista, uusia työpaikkoja ja menestyviä yrityksiä. Julkista taloutta pitää vahvistaa, mutta sitä ei pidä tehdä kohtuuttomilla leikkauksilla ihmisten arjen perustaan.
Kouvolassa ja Kaakkois-Suomessa tarvitsemme uusia investointeja, työpaikkoja ja toimivia liikenneyhteyksiä. Alueemme sijainti on muuttunut, mutta se ei saa tarkoittaa, että tulevaisuutemme olisi muita heikompi.
Minulle vahva talous ja hyvinvointivaltio eivät ole vastakohtia. Tarvitsemme molempia.
Yhteiskunnan pitää toimia ihmistä varten – ei ihmisen järjestelmää varten.
Kokemusta, osaamista, luottamusta
Tässä ajassa ei ole harjoittelun paikka
Olen sairaanhoitaja ja kahden kauden kansanedustaja. Nämä kaksi maailmaa ovat opettaneet minulle paljon samasta asiasta: vastuusta.
Sairaanhoitajan työssä olen kohdannut ihmisiä heidän elämänsä vaikeimmissa hetkissä. Päivystyksessä ei voi jäädä odottamaan, että joku muu ratkaisee tilanteen. Pitää kuunnella, arvioida, tehdä päätöksiä ja tarvittaessa toimia nopeasti.
Kaikkea ei voi korjata, mutta aina voi tehdä jotain.
Kansanedustajana olen joutunut tekemään päätöksiä aivan toisenlaisessa mittakaavassa. Ensimmäisen kauteni aikana Suomi kohtasi koronapandemian. Sen jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Suomi liittyi Natoon ja koko Euroopan turvallisuusympäristö muuttui.
Näiden vuosien aikana olen oppinut, ettei kokemus tarkoita sitä, että tietäisi aina valmiiksi oikean vastauksen. Se tarkoittaa sitä, että osaa kuunnella, hankkia tietoa, tehdä yhteistyötä ja kantaa vastuuta myös vaikeista ratkaisuista.
Tiedän, että kokemus ja osaaminen kulkevat käsi kädessä – niin sairaanhoitajana kuin kansanedustajana.
Minulle politiikka ei kuitenkaan ole asema tai titteli. Olen edelleen sama ihminen, joka aikanaan lähti sairaalasta politiikkaan, koska ajattelin, että jos jokin on pielessä, siihen pitää uskaltaa puuttua.
Minulta on ehkä aina puuttunut pieni herran pelko. Jos jokin päätös on mielestäni väärä, sanon sen. Jos joku jää jalkoihin, haluan pitää hänen puoltaan.
Kouvola on ollut kotini jo yli puolet elämästäni. Täällä ovat kasvaneet lapseni, täällä ovat ystäväni ja täällä on elämäni. Siksi Kouvolan ja koko Kaakkois-Suomen puolustaminen ei ole minulle vain politiikkaa. Puolustan omaa kotiseutuani.
Politiikassa haluan edelleen olla ihminen, joka kuuntelee, uskaltaa sanoa ääneen vaikeitakin asioita ja joka tiukan paikan tullen ei ensimmäisenä kysy: Kuka tämän voisi hoitaa? Vaan: Mitä minä voin tehdä?
Sillä tässä ajassa ei ole harjoittelun paikka.